METAMORPHOSES

Sekä Metamorphoes että Rakastamisen taito ovat antiikin aikana eläneen Publius Ovidius Nason, tunnetummin Ovidiuksen teoksia. Antiikin aika tarkoitti Kreikan ja Rooman poliittista ja sotilaalllista valtakautta vuosina  800 eea.-500 jaa. Antiikin aika on tärkeä osa länsimaista kulttuuria, koska sen kehitys katsotaan alkaneen juuri tuona aikakautena. Sieltä ovat peräisin muum muassa latinalaiset aakkoset, jotka ovat yhä muokattuina käytössä monissa länsimaissa, kuten Suomessa.
         Antiikin ajan kirjallisuus on jaettu osiin monin eri tavoin, mutta tunnetuin näistä jaoista lienee jako arkaainiseen-, klassiseen- ja hellenistiseen kauteen. Arkaainesen kauden aikana kirjallisuus sai alkunsa, ja klassisen kauden aikana kirjallisuus muotoutui varsinaiseen muotoonsa. Hellenistisen kauden aikana muodostui kirjallisuuskrittiikki. Antiikin ajan kirjallisuudessa erotellaan selvästi antiikin Rooman ja antiikin Kreikan kirjallisuus. Puhutaankin, että antiikin Kreikan kirjallisuus loi pohjan antiikin Rooman kirjallisuudelle. Suurin osa antiikin kirjallisuudesta on kuitenkin valitettavasti kadonnut, syynä näihin ovat hauras materiaali ja pelkkä suullinen kirjallisuus. Antiikin kirjallisuuden alkuvaihetta kuvaakin vahva suullinen perinne. Monet tarinat kulkivat isältä pojalle -tyylillä ja kansantarinoina, eikä niistä ole enää myöhemmin mitään jäljellä.
           Roomalainen runoilija Ovidius (43 eKr.-17jKr.) kirjoittu teoksensa Rakastamisen taito lyhyiden avoliittojensa pohjalta. Teos herätti paheksuntaa ylemmissä virkaelimissä. Keisari Augustus halusi palauttaa vanhan ajan avioliittohyveet, mutta teos soti tätä vastaan. Muut ajan runoilija pyrkivät tukemaan Augustusta pyrkimyksissään teoksillaan, mutta Ovidiuksen vastastustus ajoi hänet silmätikuksi. Kirja sai kuitenkin kannatusta kansalaisten keskuudessa. Ovidius huomasi kuitenkin, että hän sai myös paljon vihamiehiä, ja päätti muuttaa tyyliään ja rupesi kapinamielisen runouden sijaan kirjoittaa valtion parasta. Näin hän alkoi työstää suurinta teostaan Muodonmuutoksia, eli Metamorphoses. Kun Metamorphoses oli vielä viimeistelemättä, ajoi Keisari Augustus hänet maanpakoon Tomis-nimiseen kaupunkiin. Väitetään, että kun runoilija kuuli maanpaostaan Ovidius poltti viimeistelemättömän kokoelmansa. Käsikirjoitus oli kuitenkin säilynyt.      
               Ovidiuksen tunnetuimmat teokset liittyvät rakkauteen, mutta Muodonmuutoksia -teoksessa  käsitellään konkreettisten muodonmuutoksien lisäksi yhteiskunnallisia asioita. Ovidius lisäksi kirjoittaa maanpaostaan kokelmissa Tristia ja Epistulae ex Ponto. Hän esittää jopa Augustukselle  puolustuspuheen;
"Koskapa turmani syitä on kaksikin, laulu ja erhe,
vuoksi sen toisen syyn pakko on vaieta mun:
jälleen raastaa auki en saa sinun haavojas, Caesar,
sillä jo liikaa tuo yksikin loukkaus on"
Toki täytyy muistaa, että runot ovat kirjoitettu alun perin latinaksi, joten suomenkielinen tulkinta on kokonaan suomentajan käsissä.
             Muodonmuutoksia teos on kirjoitettu käyttäen heksametri-,eli kuusimittaa, joka on yksi antiikin aikana käytetty runomitta. Vakioloppu, eli spondee tai trokee tuo heksametriin sen rytmin, kuten esimerkiksi eräässä säkeessä; 

"Kaaoksen lopettaa jumaluus, paremman ajan luonto.
Taivaan, maat, meret toisistaan erottaa erillensä,
taivaan kirkkauden, alailmojen sankat usvat."
         Suosituin kertomus Metamorphoses teoksesta on luultavasti keromus Dafne-nymfistä, joka Apollonin takaa-ajamana muuttui laakeripuuksi. Tätä osaa on sovellettu muun muassa moniin maalauksiin. Myös Eino Leino on laittanut "Sininen risti" -halkavirren loppuratkaisuun muunnoksen Dafne-tarusta. Tässä kohtaus Kuinka Dafnesta tuli laakeripuu? :

 "Voimat heikkenivät, jopa kalpeni tytt ja huusi
niin paon hellittäin: "Oi aukene, Maa, heti taikka 
muuta jo muotoni, koska se niin mua loukata sallii!"

Ja tässä kappale Eino Leinon teoksesta Sininen risti:

"Kuuli Herra heljän huudon,
antoi merkin, muutti immen,
siniseksi ristinpuuksi
korpehen kohisevahan,
veden kahden kaltahalle,
miehen syyllisyyden syleillä,
katuvaisen kaulaella."
Eino Leinon teoksesta näkyy siis selvästi vaikutteiden ottaminen Ovidiuksen teoksesta. Tämäkin tuo lisätodistetta sille väitteelle, että antiikin aika on ollut merkittävä, sillä moni kulttuuri juontaa juurensa antiikin ajalta.
           Antiikin kirjallisuudessa näkyi hiottu sommittelu, ja tarkasti määriteltyä muotoa arvostettiin. Runousopin vaatimuksena oli, että se kuvasi todellisuutta mahdollisemman selkeästi ja kirkkaasti.  Antiikin aikana vaikuttivat myös toisenlaiset tyyli-ihanteet, kuten esimerkiksi Raamatun vertauskuvallisuus. Arvostettiin metaforisuutta, symbolisuutta ja allegorisuutta, eli vertauskuvallisuutta. Viehtymys arvoitukselliseen ja monoselitteiseen ilmaisuun levisi koko länsimaiseen kulttuuriin.
           Ovidiuksen teos Metamorphoses sopii oikeastaan täydellisesti tähän muottiin. Se kuvasi todellisia asioita, kuten maanpakoa ja siitä syntyneitä tunteita. Myös vertauskuvallisuus tulee esille teoksessa. Raamatun ihannointi näkyy selvästi siinä, että siitä on otettu suoria vaikutteita teokseen. Metamorfoosien vedenpaisumus on suoraan verrattavissa Raamatun kertomukseen. Teksteissä näkyi mysö vertauskuvallisuus. Esimerkiksi tarina laakeripuusta ei välttämättä tarkoita kirjaimellisesti laakeripuuta, vaan se voi symboloida jotain paljon suurempaa, kuten sielun siirtymistä toiseen hahmoon.